Mikä viikko takana!
Niin paljon teimme, tapahtui ja syvemmälle Mirmajaan pääsimme etten edes osaa kunnolla päättää, mistä aloittaisin! Jospa kerrankin, järjestelmällisesti (mitä, minäkö?!) maanantaista..
Maanantaina klo: 11.30 pidimme palaverin kaksistaan Hillen kanssa käsiohjelmista. Ja kuten arvata saattaa, käsiohjelmamme tulee olemaan mielikuvituksellinen ja se nappaa mukaan lentoon! Ehkä jopa kirjaimellisesti. Meidän kokoustellessamme, näyttelijät harjoittelivat lauluja Pauliinan johdolla.
Maanantai jatkui kummiluokkamme vierailulla klo: 14.00. Pieni luokka noin 7-10-vuotiaita, erilaisista rikkaista kulttuureista Suomeen tulleita lapsia pääsivät näkemään, mitä harjoituksissamme tapahtuu. Oli upea hetki seurata, kuinka he hyppäsivät suoraan näytelmän maailmaan ja antoivat paljon energiaa näyttelijöille! Vuorovaikutus katsojan ja näyttelijän välillä tulee toimimaan hienosti, sen uskallan jo sanoa!
Ihastuttavan kummiluokkamme poistuttua alkoikin ahkera valokuvaus! Julistekuvaa, mainoskuvaa, käsiohjelmakuvaa, banderollikuvaa.. "Räps! Räps! Klik!" sanoi valokuvaaja-Päivin kamera!
Innolla odotan, että pääsen näkemään, millaisia kuvia tuli!
Maanantai-aamun lauluharjoituksissa Ansku hakee koreografiaa samalla laulaen; multitasking!
Järjestelmällisyys jatkuu! Tiistaina oli hurja päivä, sillä kävimme läpi koko näytelmän kaksi kertaa! Seurasimme eritoten kohtausten vaihtoja ja tutkimme loppukohtauksia. Päivä oli rankka, mutta antoisa. Varsinkin toinen, illemmalla tehty läpäri mielestäni oli saanut, joko uusista ohjeista tai väsymyksestä uudenlaista tuoreutta. Valoteknikko-harjoittelija Sami, joka liittyi joukkoomme pääsi myös tarkemmin seuraamaan harjoituksia ja suunnitelemaan valoja. Mainio lisä poppooseemme, tervetuloa!
Intensiivistä kohtausharjoitusten seuraamista.
Keskiviikkona klo: 14.00 kävimme markkinoinnista vastaavan Irjan kanssa läpi uudestaan käsiohjelmaa ja käsittelimme sen käytännön puolia, jotka ilokseni puolsivat luonnoksiani! Hurraa!
Loppuharjoitukset sujuivat kohtausharjoitusten merkeissä: tunnelmien, toiminnan ja ajatusten tarkennusta sekä selkiinnyttämistä. Hyvin intensiivistä työtä ja keskittymisen ilman olisi voinut käsin koskettaa.
Mustafan ja äidin, Sirpan suhde toisiinsa selkiytyy entistä enemmän.
Illan päätteeksi jäimme Ansku, Pirkko ja minä käymään läpi seitsemännen kohtauksen koreografiaa. Enkä olisi uskonut, kuinka siinä kävi! Koko ilta hurahti liikkeiden yhdessä löytämisessä ja niiden asettelussa! Löysimme merkityksiä, symboliikkaa, jota en olisi aiemmin arvannutkaan! Luovuus suorastaan liisi tilassa. Olisimme kaiketi jääneet sinne pidempäänkin ellei Pirkko olisi huomannut kysyä kellonaikaa. Lopetimme tasan 21.30, eli viralliseen harjoitusten loppumisaikaan. Melko järjestelmällistä, vai mitä?
Kokonaisuudessaan tämä viikko on antanut minulle, ja toivon ja uskon, että muillekin meistä uutta voimaa ja energiaa. Kuin tuulenpuuhka, tai kunnon röyhtäys, joka nostattaa jalat maasta ja heittää hellästi eteenpäin.
Mikä onkin hyvä asia, sillä ensiviikolla onkin VALMISTAVA VIIKKO! Saako jo jännittää?
Terkuin,
Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti